Virvon varvon ja blogijuttuja arvon... Kyllä me teemme sittenkin nyt niin, että jatkan tämän (lapsikeskeisen) aihealueen kirjoittelua tuolla muiden lempiaiheideni seassa, vanhojen kirjoitusteni jatkona. Kopioinkin jo nämä tekstit täältä sinne, ja samalla hinnalla saatte nyt siis myös sivutolkulla lisää muutakin luettavaa.
Siispä, kipin kapin nyt päivittämään kirjanmerkit ja osoiterivi: haatila.com!
tiistai 15. maaliskuuta 2016
maanantai 29. helmikuuta 2016
On se hyvä valmistautua
Taisin aloittaa laajamittaisemman pikkuvaatteiden haalimisen rakenneultran jälkeen, kun oltiin saatu aika vahva veikkaus sukupuolesta. Enimmäkseen asioin Facebookin kirppisryhmissä, sekä paikallisissa että merkkien omissa. Tuollaista edullista nappikauppaa on hauska tehdä, koska mihinkään uusiin ja kalliisiin merkkivaatteisiin ei todellakaan ole varaa. Jossain lehdessä taisikin vasta lukea, että lastenvaatteiden hankkiminen ja hypistely oli eräälle vaikeiden asioiden parissa painivalle äidille parasta terapiaa. Johonkinhan se ahdistus on hyvä purkaa.
Henkisellä puolella on myös aika valmista. Eikä meille nyt aivan kamalaa järkytystä iskenytkään, vaikka kätilö lopetti rakenneultran lauseeseen, joka meni kutakuinkin näin, että "...kaikki vaikutti muuten aivan normaalilta, mutta me lähdemme nyt lääkärin luo varmistamaan erään asian, joka kiinnitti huomioni." Lääkäri vahvisti, että lapsella on huulihalkio ja loput selviää sitten syntymän jälkeen, sillä vaikka ultralaitteilla paljon tietoa saadaankin, ei niillä kuitenkaan pystytä näkemään suun sisälle. Vaivaa ei kulje suvussa, enkä ole sitä omilla toiminnallani voinut aiheuttaa. Vuosittain syntyy 120-130 halkiolasta eli tässähän kannattaa laittaa kohta lotto vetämään...
Eräs iäkkäämpi läheinen tuhahti, että mitä sitä pitää mennä kaikkea noin tarkasti tutkimaan ennakkoon, mutta itse olen kyllä nyt tosi tyytyväinen, että sain tiedon ajoissa. Näin ollen olen voinut hakea tietoa ja rauhoittaa mieleni, mikä on taatusti parempi kuin se, että asia tulisi eteen täytenä yllätyksenä synnytyssalissa, siinä kaiken muun mielenmyllerryksen yhteydessä. Nyt ollaan voitu myös tehdä tiettyjä hankintoja, kuten vaikkapa nuo aiemmin mainitut erikoisemmat tuttipullot.
Saimme äitipolilta mukaan yhden A4-kokoisen infomonisteen ja puhelinnumeron, johon en tosin ole vielä ottanut yhteyttä. Netissä on nykyään niin paljon tietoa ja vertaistukea, että eipä siinä kauheasti muuta tarvitakaan. Yhden aihetta käsittelevän kirjan tosin lainasin, vaikka se onkin ehkä jopa turhan kattava, kun on myös hoitohenkilöstölle suunnattu. Olihan siinä minkälaista muutakin uhkakuvaa, mutta ne ovat sitten vieläkin harvinaisempia, eikä halkioon useimmiten liity muuta. Suotta noita etukäteen murehtii, kun ei tiedä edes yhtään, rajoittuuko halkio huuleen vai meneekö se siitä vielä pidemmälle, jolloin esim. syöminen käy hankalammaksi ja imetys mahdottomaksi. Toivossa on hyvä elää.
Niin monesta suusta olemme jo kuulleet, että jos on pakko olla jotakin niin mieluiten sitten tämä vamma, koska sen voi korjata ja siihen saa hyvin myöskin tukea, esim. aikanaan jos ilmenee jotakin puheen kehityksessä tai hampaistossa. Ihmisillä on kauhean positiivisia kokemuksia halkiolasten kanssa elämisestä ja hyvä niin! Jopa vuosikymmeniä sitten tehdyt korjausleikkaukset näyttävät tosi siisteiltä, joten luotamme, että kyllä täällä osataan hoitaa.
Teimme muuten eilen pieniä muutoksia huonejärjestelyihin. Toki vauva tulee aluksi viereeni nukkumaan, mutta koska lopullinen sijoituspiste on kuitenkin omassa huoneessa, on tuo huone sama rakentaa valmiiksi nyt kun vielä jaksaa. Pinnasänkyähän voi kannella edestakaisin aina tarpeen mukaan :) Harmi vain, että ruuvit olivat menneet tuosta paketista hukkaan eli kasaus jäi nyt pelkäksi aikomukseksi. Ikean nettisivuilla luki, että varaosia voisi olla saatavilla, joten täytyy lähteä kysäisemään ensi kerran, kun ajelemme siellä päin.
 |
| Sanotaanko näin että makuni poikien vaatteiden suhteen on melko väritön :D |
Mutta, hyvällä mallilla siis ollaan! Valmiina odottelevat sisä- ja ulkovaatteiden ohella myöskin kolmet(!) vaunut erilaisine koppineen ja varusteineen, turvakaukalo telakoineen autoon, Baby Björn Balance -sitteri, Baby Set Tripp Trappiin, Manduca-kantoreppu, vinot pinot kestovaippoja... Oikeastaan kaikki käytettyinä hankittuna. On paljon helpompaa tehdä näitä ostoksia nyt, kun on testannut kyseisiä tuotteita aiemminkin ja todennut joko hyviksi tai tarpeettomiksi. Myöskin vakuutuksen tajusimme ottaa ajoissa, jo ennen rakenneultraa. Vaikka meillä on täällä hyvä julkinen puoli, on vakuutuksesta kuitenkin hyötyä silloin, jos ilmenee jotakin vakavampaa.
Henkisellä puolella on myös aika valmista. Eikä meille nyt aivan kamalaa järkytystä iskenytkään, vaikka kätilö lopetti rakenneultran lauseeseen, joka meni kutakuinkin näin, että "...kaikki vaikutti muuten aivan normaalilta, mutta me lähdemme nyt lääkärin luo varmistamaan erään asian, joka kiinnitti huomioni." Lääkäri vahvisti, että lapsella on huulihalkio ja loput selviää sitten syntymän jälkeen, sillä vaikka ultralaitteilla paljon tietoa saadaankin, ei niillä kuitenkaan pystytä näkemään suun sisälle. Vaivaa ei kulje suvussa, enkä ole sitä omilla toiminnallani voinut aiheuttaa. Vuosittain syntyy 120-130 halkiolasta eli tässähän kannattaa laittaa kohta lotto vetämään...
Eräs iäkkäämpi läheinen tuhahti, että mitä sitä pitää mennä kaikkea noin tarkasti tutkimaan ennakkoon, mutta itse olen kyllä nyt tosi tyytyväinen, että sain tiedon ajoissa. Näin ollen olen voinut hakea tietoa ja rauhoittaa mieleni, mikä on taatusti parempi kuin se, että asia tulisi eteen täytenä yllätyksenä synnytyssalissa, siinä kaiken muun mielenmyllerryksen yhteydessä. Nyt ollaan voitu myös tehdä tiettyjä hankintoja, kuten vaikkapa nuo aiemmin mainitut erikoisemmat tuttipullot.
Saimme äitipolilta mukaan yhden A4-kokoisen infomonisteen ja puhelinnumeron, johon en tosin ole vielä ottanut yhteyttä. Netissä on nykyään niin paljon tietoa ja vertaistukea, että eipä siinä kauheasti muuta tarvitakaan. Yhden aihetta käsittelevän kirjan tosin lainasin, vaikka se onkin ehkä jopa turhan kattava, kun on myös hoitohenkilöstölle suunnattu. Olihan siinä minkälaista muutakin uhkakuvaa, mutta ne ovat sitten vieläkin harvinaisempia, eikä halkioon useimmiten liity muuta. Suotta noita etukäteen murehtii, kun ei tiedä edes yhtään, rajoittuuko halkio huuleen vai meneekö se siitä vielä pidemmälle, jolloin esim. syöminen käy hankalammaksi ja imetys mahdottomaksi. Toivossa on hyvä elää.
Niin monesta suusta olemme jo kuulleet, että jos on pakko olla jotakin niin mieluiten sitten tämä vamma, koska sen voi korjata ja siihen saa hyvin myöskin tukea, esim. aikanaan jos ilmenee jotakin puheen kehityksessä tai hampaistossa. Ihmisillä on kauhean positiivisia kokemuksia halkiolasten kanssa elämisestä ja hyvä niin! Jopa vuosikymmeniä sitten tehdyt korjausleikkaukset näyttävät tosi siisteiltä, joten luotamme, että kyllä täällä osataan hoitaa.
Teimme muuten eilen pieniä muutoksia huonejärjestelyihin. Toki vauva tulee aluksi viereeni nukkumaan, mutta koska lopullinen sijoituspiste on kuitenkin omassa huoneessa, on tuo huone sama rakentaa valmiiksi nyt kun vielä jaksaa. Pinnasänkyähän voi kannella edestakaisin aina tarpeen mukaan :) Harmi vain, että ruuvit olivat menneet tuosta paketista hukkaan eli kasaus jäi nyt pelkäksi aikomukseksi. Ikean nettisivuilla luki, että varaosia voisi olla saatavilla, joten täytyy lähteä kysäisemään ensi kerran, kun ajelemme siellä päin.
perjantai 26. helmikuuta 2016
Ostaisinko eBaysta vai lähikauppiaalta?
Halusin ostaa vauvalle varalta tuttipullon. Koska halkiolapsille sopivat kuulemani mukaan vain harvat ja valitut mallit, laitoin hakuun Pigeon-tuotemerkin. Katsoin luonnollisesti ensin Suomen tarjontaa, koska haluan kannattaa kotimaista aina kun mahdollista, mutta harmikseni selvisi, että tällä hetkellä kukaan ei tuo kyseistä tuotetta maahan. Näin ollen oli suunnattava merta edemmäs kalaan eli eBayn ihmeelliseen maailmaan.
Ulkomailta tilaaminenhan on sinänsä helppoa ja nopeaa, paitsi että toimituksessa voi kestää luonnollisesti jonkin verran pidempään kuin mitä Suomessa. Tai niin minä luulin. Tilasin nimittäin samaan aikaan paikalliselta myyntiedustajalta erään tunnetun merkin tuotteita ajatellen, että ne nyt saa ainakin äkkiä. Maksoin tuotteet heti saatuani maksutiedot ja jäin odottelemaan toimitusta kotiovelle.
Vasta reilut 10 päivää maksun jälkeen tuli ykskaks yhtäkkiä mieleeni, että enhän minä ole vieläkään saanut tilaamiani tavaroita. Laitoin edustajalle kyselyn, jossa tiedustelin, mahtaakohan toimituksessa olla ongelmia. Sain viestiini vastauksen kahden päivän kuluttua ja siinä kerrottiin, että edustaja ei ole löytänyt meille ja on sen jälkeen unohtanut asian. Aha?! No, miten olisi ollut vaikka kysäistä sitten tarkempia ajo-ohjeita? Tai laittaa edes puolivillainen anteeksipyyntö? Ei näin.
Samaan aikaan japanilaiset olivat pitäneet yhteyttä toimituksen kulusta ja lähettäneet tuttipulloni heti tilausta seuraavana päivänä. Se tuli lähiostoksia nopeammin kirjattuna kirjeenä lähimpään postiin, josta kävin sen noutamassa. Kun avasin paketin, oli siellä käsin kirjoitettu kiitosviesti sekä origami :) Näin!
Ulkomailta tilaaminenhan on sinänsä helppoa ja nopeaa, paitsi että toimituksessa voi kestää luonnollisesti jonkin verran pidempään kuin mitä Suomessa. Tai niin minä luulin. Tilasin nimittäin samaan aikaan paikalliselta myyntiedustajalta erään tunnetun merkin tuotteita ajatellen, että ne nyt saa ainakin äkkiä. Maksoin tuotteet heti saatuani maksutiedot ja jäin odottelemaan toimitusta kotiovelle.
Vasta reilut 10 päivää maksun jälkeen tuli ykskaks yhtäkkiä mieleeni, että enhän minä ole vieläkään saanut tilaamiani tavaroita. Laitoin edustajalle kyselyn, jossa tiedustelin, mahtaakohan toimituksessa olla ongelmia. Sain viestiini vastauksen kahden päivän kuluttua ja siinä kerrottiin, että edustaja ei ole löytänyt meille ja on sen jälkeen unohtanut asian. Aha?! No, miten olisi ollut vaikka kysäistä sitten tarkempia ajo-ohjeita? Tai laittaa edes puolivillainen anteeksipyyntö? Ei näin.
Samaan aikaan japanilaiset olivat pitäneet yhteyttä toimituksen kulusta ja lähettäneet tuttipulloni heti tilausta seuraavana päivänä. Se tuli lähiostoksia nopeammin kirjattuna kirjeenä lähimpään postiin, josta kävin sen noutamassa. Kun avasin paketin, oli siellä käsin kirjoitettu kiitosviesti sekä origami :) Näin!
 |
| Ehjänä perillä pikkubonusten kera. |
Ps. Osaisiko joku tulkata nuo käyttöohjeet? :D
tiistai 23. helmikuuta 2016
Ei pysty, ei kykene
Olen aina ollut huono liikkumaan. Tai no, onhan sitä lapsena tullut harrastettua jos jonkinmoista, kuten esimerkiksi tennistä, jalkapalloa, laskettelua, uintia ja show-tanssia. Mutta näin aikuisiällä mieleeni tulevat siltä saralta lähinnä muutaman viikon kerrallaan kestäneet kuntosali-/ryhmäliikuntainnostukset. Niitä tulee ja menee ehkä kerran vuodessa.
Toki meillä harrastetaan paljon arkiliikuntaa, kuten vaikkapa pihanhoitoa (nurmikon ajelu voi olla kovvoo hommoo), marjastusretkiä tai sitä loputonta siivous- ja tavararallia. Oi ja shoppailu - kai viiden tunnin kävely kaupungilla lasketaan edes joksikin? On meillä tällä hetkellä yksi aikataulutettukin meno, nimittäin taaperotanssi, jossa lapset saavat kirmailla yhdessä vanhemman kanssa.
Viimeksi odotusaikana kävin ensin zumba-tunneilla ja loppua kohden siirryin mummojen seuraksi niska-hartiajumppaan sekä loppuviimein tukevaan istuma-asentoon spinning-tunneille. Jaksoin nämä yllättävän hyvin ja ilman sen suurempia vaivoja. Vaan toista se on nyt! Toisina päivinä jo pelkkä sängystä tai tuolilta nouseminen tuntuu suurelta uroteolta, kun joka paikkaan sattuu ja jalka pettää alta. Kävely huoneesta toiseen hengästyttää ja olo on kuin norsulla. Lisäksi mieltä painaa uhka rytmihäiriöistä, joskin vaarattomiksi todetuista sellaisista. Lähdepä siinä sitten vielä hyppimään - tai ylipäätään mihinkään.
Koska on kuitenkin pak-ko tehdä jotakin niin olen yrittänyt raahustaa koiran kanssa pientä lenkkiä tässä lähikortteleissa. Siinäkin on, ylläri pylläri, omat haasteensa. Jos ei ole liian kylmä (sanotaan -20 astetta), on liukasta tai pyryttää lunta vaakatasossa. Kiitos sopivasti rakkoa painavan mukulan tahi sitten raskausdiabeteksen, liian kauas vessasta ei sovi karata. Puoli tuntia on aika maksimi aika olla tien päällä. Toisina päivinä liitoskivut ovat sen verran napakat, että matkaa saa taittaa naama melkoisessa irvistyksessä hokien samalla itselleen, että "tämä tekee minulle hyvää, tämä tekee minulle hyvää". Vaan ei kuulkaa siltä tunnu!
Liikuntaa saa toki ihan tuossa kotipihallakin, kun sattuu sopivasti lumisateinen päivä. Kolaaminen on ihan mukavaa hommaa ja sen voi toteuttaa täysin omaan tahtiin. Jos minun tahtini olisi jotakin muuta kuin mitä se nyt on, voisi siitä jopa saada ihan rahaakin :D Koska en jaksa yleensä pukata lumia kovin korkealle, olen ottanut käyttöön mieluummin lumilapion. Kuormallinen tai kaksi per minuutti nostaa sykettä ihan kivasti, mikä lienee liikunnan perimmäinen tarkoituskin.
Vaan pärjäisihän tuota sisätiloissakin, poistumatta yhtään mihinkään. Yoogaia on kyllä varsin mainio keksintö, samoin Youtubesta löytyy paljon maksuttomia joogavideoita odottaville äideille. Miksiköhän olen saamaton jopa niiden suhteen? Eihän se ole kuin tv auki, trikoot päälle ja hommiin. Tämä on vissiin taas yksi niitä asioita, jotka ovat helpommin sanottu kuin tehty.
Toki meillä harrastetaan paljon arkiliikuntaa, kuten vaikkapa pihanhoitoa (nurmikon ajelu voi olla kovvoo hommoo), marjastusretkiä tai sitä loputonta siivous- ja tavararallia. Oi ja shoppailu - kai viiden tunnin kävely kaupungilla lasketaan edes joksikin? On meillä tällä hetkellä yksi aikataulutettukin meno, nimittäin taaperotanssi, jossa lapset saavat kirmailla yhdessä vanhemman kanssa.
Viimeksi odotusaikana kävin ensin zumba-tunneilla ja loppua kohden siirryin mummojen seuraksi niska-hartiajumppaan sekä loppuviimein tukevaan istuma-asentoon spinning-tunneille. Jaksoin nämä yllättävän hyvin ja ilman sen suurempia vaivoja. Vaan toista se on nyt! Toisina päivinä jo pelkkä sängystä tai tuolilta nouseminen tuntuu suurelta uroteolta, kun joka paikkaan sattuu ja jalka pettää alta. Kävely huoneesta toiseen hengästyttää ja olo on kuin norsulla. Lisäksi mieltä painaa uhka rytmihäiriöistä, joskin vaarattomiksi todetuista sellaisista. Lähdepä siinä sitten vielä hyppimään - tai ylipäätään mihinkään.
 |
| Kevättalvi on hienoa aikaa ulkoilla <3 |
Liikuntaa saa toki ihan tuossa kotipihallakin, kun sattuu sopivasti lumisateinen päivä. Kolaaminen on ihan mukavaa hommaa ja sen voi toteuttaa täysin omaan tahtiin. Jos minun tahtini olisi jotakin muuta kuin mitä se nyt on, voisi siitä jopa saada ihan rahaakin :D Koska en jaksa yleensä pukata lumia kovin korkealle, olen ottanut käyttöön mieluummin lumilapion. Kuormallinen tai kaksi per minuutti nostaa sykettä ihan kivasti, mikä lienee liikunnan perimmäinen tarkoituskin.
 |
| Fiskars lepää |
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Feedly!
Aloitin internetin käytön kutakuinkin 1990-luvun puolivälissä. Muistan, kuinka kävelin aina koulun jälkeen äitini työpaikalle selaamaan Kauniiden ja rohkeiden juonipaljastuksia, KissFM:n sivuja tai ihan vaan irkkaamaan. Nettiin pääsi tuolloin lähinnä vain kirjastoissa tai tuttujen työpaikoilla, sillä sen käyttö oli melko kallista, aikaan sidottua, eikä tietokoneitakaan ollut vielä joka kodissa. Saimme toki yhtenä jouluna kotiinkin valtavan tietokoneen ja äänekkäästi piippailevan modeemin, mutta verkkoa sai pitää päällä korkeintaan tunnin päivässä.
Ajat ovat tuosta tietenkin hieman muuttuneet. Nykyään netti kulkee mukana taskussa, matkoilla, vessassa, eikä sen käyttö maksa entisaikoihin verrattuna juuri mitään. Nyt ei tule aivan tarkalleen mieleen, mikä ja milloin oli ensimmäinen blogi, jota olen alkanut seurata aktiivisesti, mutta vuosikaudet lisäsin kiinnostavat osoitteet aina selaimen kirjanmerkkeihin. Sieltä sitten sopivan hetken koittaessa piti napsutella erikseen joka osoitteeseen kurkkaamaan, onko mitään uutta ilmestynyt. Aina ei edes ollut.
Vasta muutama vuosi sitten hoksasin, mikä tarkoitus on Google Readerilla. Keräsin kaikki mieluisimmat blogit listalle ja tadaa: sain lukea uusimmat kirjoitukset aina yhdestä paikkaa, yhtenä pötkönä! Muut olivat varmaan harrastaneet tätä jo vuosikaudet, mutta itselleni tuo oli kyllä niin valtaisa elämys, että blogien seuraaminen syöksähti aivan uusiin sfääreihin. Ja homma sen kun vain parani, kun törmäsin Feedlyyn, joka on jatkanut toimintaansa normaalisti, vaikka Google sittemmin kuoppasikin oman syötteenlukijansa vuonna 2013.
Nyt on kuulkaa blogit ja tiettyjen lehtien tai muiden sivustojen tuoreimmat postaukset olleet niin nätissä mallissa, ettei paremmasta väliä. Minullahan on nyt vähän kuin juuri itselle räätälöity lehti täynnä toistaan mielenkiintoisempia juttuja! Lista synkronoituiu laitteesta toiseen, ja vaikka nukahtaisin kesken lukemisen (kuten hävettävän usein teen), voin jatkaa lukemista samasta paikasta taas herättyäni. Tekstit voi myös tallentaa offline-tilassa luettavaksi, mikä on kätevää esimerkiksi junan katkeilevassa verkossa.
Usein tulee myös tallennettua tärkeimpiä aiheita ja ideoita omaan Saved for later -listaansa, josta ne löytyvät näppärästi myöhemmin. Hyvän jutun pystyy toki jakamaan heti suoraan Facebookiin tai lisäämään vaikka Pocketiin pitkäaikaisempaa säilytystä varten. Nämä siis vain suppeina esimerkkeinä, koska mahdollisuuksiahan tuossa on kyllä laidasta laitaan.
Ainoa huono puoli tässä on se, että syötteiksi koottuna kirjoitukset tulevat ruutuun yksinkertaisina mustaa valkoisella -tyylisinä postauksina vailla kommentointilomaketta ja sen vuoksi kommunikointi bloggaajan suuntaan on jäänyt hävettävän vähälle. Ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista klikata auki varsinainen blogisivu ja selata alas näpyttelemään edes lyhyt viesti kirjoittajalle, mutta kyllä se vain monesti näin on. Tässä ja nyt lupaan yrittää parantaa tapani tässä suhteessa :)
Toisena miinuksena mainittakoon, että ne blogit, joiden syöte on rajoitettu vain muutamaan alkusanaan, jäävät useimmiten kyllä lukematta, vaikka listalla pyörivätkin. Tai sitten alun täytyy olla todella vetävä, jotta sormi jaksaa painaa sen yhden ylimääräisen klikkauksen. (Kuinka laiska ihminen voi edes olla?!)
Kuinka sinä seuraat lempiblogejasi ja -syötteitäsi, ja mitä listalta löytyy? Itse olen jaotellut seurattavat lapsiaiheisiin, rakennukseen ja sisustukseen, käsitöihin, resepteihin sekä nyttemmin myös yrittäjyys- ja talousaiheisiin julkaisuihin. Lopuksi tulee muu hömppä. Tässäpä vielä oma syötteiden top5 tällä hetkellä:
 |
| Kuva: Iltalehti.fi |
Vasta muutama vuosi sitten hoksasin, mikä tarkoitus on Google Readerilla. Keräsin kaikki mieluisimmat blogit listalle ja tadaa: sain lukea uusimmat kirjoitukset aina yhdestä paikkaa, yhtenä pötkönä! Muut olivat varmaan harrastaneet tätä jo vuosikaudet, mutta itselleni tuo oli kyllä niin valtaisa elämys, että blogien seuraaminen syöksähti aivan uusiin sfääreihin. Ja homma sen kun vain parani, kun törmäsin Feedlyyn, joka on jatkanut toimintaansa normaalisti, vaikka Google sittemmin kuoppasikin oman syötteenlukijansa vuonna 2013.
 |
| Minun Feedlyni tänään |
Usein tulee myös tallennettua tärkeimpiä aiheita ja ideoita omaan Saved for later -listaansa, josta ne löytyvät näppärästi myöhemmin. Hyvän jutun pystyy toki jakamaan heti suoraan Facebookiin tai lisäämään vaikka Pocketiin pitkäaikaisempaa säilytystä varten. Nämä siis vain suppeina esimerkkeinä, koska mahdollisuuksiahan tuossa on kyllä laidasta laitaan.
 |
| Pocket on kyllä myös todella kätevä! |
Toisena miinuksena mainittakoon, että ne blogit, joiden syöte on rajoitettu vain muutamaan alkusanaan, jäävät useimmiten kyllä lukematta, vaikka listalla pyörivätkin. Tai sitten alun täytyy olla todella vetävä, jotta sormi jaksaa painaa sen yhden ylimääräisen klikkauksen. (Kuinka laiska ihminen voi edes olla?!)
Kuinka sinä seuraat lempiblogejasi ja -syötteitäsi, ja mitä listalta löytyy? Itse olen jaotellut seurattavat lapsiaiheisiin, rakennukseen ja sisustukseen, käsitöihin, resepteihin sekä nyttemmin myös yrittäjyys- ja talousaiheisiin julkaisuihin. Lopuksi tulee muu hömppä. Tässäpä vielä oma syötteiden top5 tällä hetkellä:
Ja sitten ei muuta kuin lukemaan päivän kootut!
lauantai 20. helmikuuta 2016
Mummolaan kun pyöräilemme
Ajattelin, että tässähän ehtisi käydä vielä tervehtimässä omaa äitiä ennen kuin vauva syntyy. Mutta sepä olikin helpommin sanottu kuin tehty! Lapsillamme on matkaa mummolaan 640 km suuntaansa. Otetaanpa pieni ajatusleikki eri kulkuvälinein reilun kuukauden päähän arkipäiville.
Päiväjuna
Ensisijaisena matkustusvaihtoehtona pitäisin junaa sen ekologisuuden sekä matkustusmukavuuden takia. Näillä viikoilla ei mielellään enää istuisi putkeen kovin pitkiä aikoja, mutta makuuvaunu tuo tähän helpotuksen, eikä matka-aikakaan tunnu menevän niin hukkaan, kun kolistelee kiskoilla unessa läpi yön. Lisäksi, mukaan voisi ottaa tarvittaessa myös koiran.
No, eihän tälle välille ole mitään yöjunaa olemassakaan. Päiväjuna sen sijaan löytyy. Kun jaksaa istua junassa 9,5 tuntia ja tehdä kaksi pikaista vaihtoa, on vielä saman päivän aikana perillä. Kahdelta aikuiselta ja 3-vuotiaalta tämä lysti (meno-paluu) kustantaa ajoissa varattuna keskellä viikkoa 129 euroa. Ja nyt kun VR niin näyttävästi laski hintojaan, maksaisi sama matka 4 vuotta täyttäneen kanssa 192 euroa siinä missä ennen "hinnanlaskua" alle 6-vuotiaat matkustivat aina ilmaiseksi. Vertailun vuoksi, viime vuonna samaan aikaan tehty matka samalla kokoonpanolla maksoi meiltä tasan 60 euroa. Onneksi nämä "alennukset" ovat vieläpä pysyviä!
9,5 h, 129 €
Yöjuna
Jos makuuasento olisi kuitenkin ainoa vaihtoehto, voisi perille kiertää tietenkin Helsingin kautta. Matkustusaika venyisi 10-12 tuntiin, mutta sepä ei yötä vasten merkitse mitään. Kaikki viihtyisivät ilman kiukutteluja, eikä itseäkään vaivaisi nykyään päiväjunissa yllättävä matkapahoinvointi tai vielä pitkään perille pääsyn jälkeen jatkuva keinumisen tunne. Helsingistä pitäisi silti istua vielä perille päätepisteeseen vajaat 3 tuntia päiväjunassa. Koko paketin hinta vaivaiset 547 euroa! Yli 4-vuotiaan lisä tuon päälle olisi 121 €. Ja jee, taas kiitos hintauudistuksen, saisimme "alennusta" - eikö vain? Vertailuna hinta viime lokakuulta 196 € + silloinen päiväjunan hinta (menimme tuolloin loput matkasta Onnibussilla). Ei tässä elämässä tule kyllä maksettua tuollaista hintaa, ei mitenkään päin.
11 h + 3 h, 547 €
Lento
Lentäen perille pääsee vain Helsingin kautta. Itse en ole lentämisen suurimpia ystäviä (lue: pelkään kuollakseni) ja koen sen hieman kankeaksi matkustusmuodoksi, kun on hankittava ensin kyyti kentälle, kentältä keskustaan ja taas päin vastoin. Lisäksi kentillä pitää aina notkua odottelemassa suht pitkään, mikä vähintään tuplaa tai jopa triplaa matkustusajan verrattuna tunnin liitelyyn taivaalla. Mukaan mahtuvan tavaran määrä on myöskin hyvin rajallinen, eikä ainakaan noita meidän kalliita matkarattaita laiteta ruumaan heitettäväksi. Ostinkin edelliselle lentoreissulle aivan perusmatkikset parilla kympillä.
Meiltä päin operoi kaksi eri firmaa, joista norjalainen veloittaisi edestakaisesta matkasta matkatavaroineen 732 €. Jessus! Uskallankohan edes katsoa enää Finnairin tarjoamaa vaihtoehtoa. Uskalsin: 1247 €. Tosin, jos on perillä yhden yön pidempään, laskee hinta 558 euroon. Junan tasolle siis. Lisäksi, näihin hintoihin tulee päälle vielä meno Helsingistä kohdekaupunkiin. Se on edullisinta matkustaa bussilla, Kyseisille matkustuspäiville lippuja löytyy Onnibussilta 1-7 euroa per henkilö per suunta.
1h 15 min + odottelut, 558-1247 €
Linja-auto
Kun tuo bussiyhteys vaikuttaa noin edulliselta, lähestulkoon ilmaiselta, voisikohan sillä kulkea sitten koko matkan? Yhteyttä perille asti ei näemmä ole, mutta reilun sadan kilometrin päähän kyllä. Matka sinne kestää 7,5 tuntia ja meno-paluu meidän perheeltä tekisi sata euroa. Lopun matkaa voisi päästä tuohon perilläoloaikaan ainoastaan omalla autolla eli meidän täytyisi pyytää mummi hakemaan. Koiralle pitäisi kylläkin etsiä hoitaja, sillä Onnibusseihin ei ole lupa viedä lemmikkejä. Edullista kyllä ja suht vaivatonta, kun ei ole vaihtojakaan, mutta kuinka kummassa 3-vuotias viihtyisi noin pitkän ajan paikallaan, kun reilu pari tuntia viime syksynä meinasi käydä mahdottomaksi sekin? Minä en keksi. Luovutan.
7h 30 min + 1,5 h, 100 €
Oma auto
Vaan onhan meillä oma auto! Se epäekologinen, tilastollisesti turvattomin ja kuljettajalta paljon jaksamista vaativa vaihtoehto. Hyviä puoliakin löytyy, kun mukaan saa ottaa itse valitsemansa määrän tavaraa, sen koirankin. Pysähdellä voi oman maun mukaan, eli aiemman kokemuksen perusteella pari kertaa tuolla välillä. Jos on reilusti aikaa, voi matkaa jakaa osiin ja yöpyä ystävien luona tai hotellissa, miksei vaikka kylpylässäkin. Mutta jos puhutaan kertahurautuksesta niin hyviä istumalihaksiahan se vaatii.
Jos lasketaan kustannuksiksi vain polttoaine, tässä tapauksessa diesel, maksaa se tämän päivän keskihinnalla pyöreästi 85 €. Todellisuudessahan lisähintaa tulee vielä huoltisruokailuista sekä mahdollisesta yöpymisestä. Ihan varteenotettava valinta, mutta oma jaksaminen näillä viikoilla kyllä huolettaa.
9 h, 85 €
Polkupyörä
Tämähän olisi ilmainen! Kestoa ei uskalla arvata kukaan. Ikuisuus?
Lopputulos
Ehkä me jäädään nyt kuitenkin ihan vaan kotiin.
Päiväjuna
Ensisijaisena matkustusvaihtoehtona pitäisin junaa sen ekologisuuden sekä matkustusmukavuuden takia. Näillä viikoilla ei mielellään enää istuisi putkeen kovin pitkiä aikoja, mutta makuuvaunu tuo tähän helpotuksen, eikä matka-aikakaan tunnu menevän niin hukkaan, kun kolistelee kiskoilla unessa läpi yön. Lisäksi, mukaan voisi ottaa tarvittaessa myös koiran.
No, eihän tälle välille ole mitään yöjunaa olemassakaan. Päiväjuna sen sijaan löytyy. Kun jaksaa istua junassa 9,5 tuntia ja tehdä kaksi pikaista vaihtoa, on vielä saman päivän aikana perillä. Kahdelta aikuiselta ja 3-vuotiaalta tämä lysti (meno-paluu) kustantaa ajoissa varattuna keskellä viikkoa 129 euroa. Ja nyt kun VR niin näyttävästi laski hintojaan, maksaisi sama matka 4 vuotta täyttäneen kanssa 192 euroa siinä missä ennen "hinnanlaskua" alle 6-vuotiaat matkustivat aina ilmaiseksi. Vertailun vuoksi, viime vuonna samaan aikaan tehty matka samalla kokoonpanolla maksoi meiltä tasan 60 euroa. Onneksi nämä "alennukset" ovat vieläpä pysyviä!
9,5 h, 129 €
 |
| Junamatkailu meillä aloitettiin alle vuoden iässä, ensin vaunuissa torkkuen ja huudellen, sitten penkillä seisten ja maisemia ihmetellen. |
Yöjuna
Jos makuuasento olisi kuitenkin ainoa vaihtoehto, voisi perille kiertää tietenkin Helsingin kautta. Matkustusaika venyisi 10-12 tuntiin, mutta sepä ei yötä vasten merkitse mitään. Kaikki viihtyisivät ilman kiukutteluja, eikä itseäkään vaivaisi nykyään päiväjunissa yllättävä matkapahoinvointi tai vielä pitkään perille pääsyn jälkeen jatkuva keinumisen tunne. Helsingistä pitäisi silti istua vielä perille päätepisteeseen vajaat 3 tuntia päiväjunassa. Koko paketin hinta vaivaiset 547 euroa! Yli 4-vuotiaan lisä tuon päälle olisi 121 €. Ja jee, taas kiitos hintauudistuksen, saisimme "alennusta" - eikö vain? Vertailuna hinta viime lokakuulta 196 € + silloinen päiväjunan hinta (menimme tuolloin loput matkasta Onnibussilla). Ei tässä elämässä tule kyllä maksettua tuollaista hintaa, ei mitenkään päin.
11 h + 3 h, 547 €
Lento
Lentäen perille pääsee vain Helsingin kautta. Itse en ole lentämisen suurimpia ystäviä (lue: pelkään kuollakseni) ja koen sen hieman kankeaksi matkustusmuodoksi, kun on hankittava ensin kyyti kentälle, kentältä keskustaan ja taas päin vastoin. Lisäksi kentillä pitää aina notkua odottelemassa suht pitkään, mikä vähintään tuplaa tai jopa triplaa matkustusajan verrattuna tunnin liitelyyn taivaalla. Mukaan mahtuvan tavaran määrä on myöskin hyvin rajallinen, eikä ainakaan noita meidän kalliita matkarattaita laiteta ruumaan heitettäväksi. Ostinkin edelliselle lentoreissulle aivan perusmatkikset parilla kympillä.
Meiltä päin operoi kaksi eri firmaa, joista norjalainen veloittaisi edestakaisesta matkasta matkatavaroineen 732 €. Jessus! Uskallankohan edes katsoa enää Finnairin tarjoamaa vaihtoehtoa. Uskalsin: 1247 €. Tosin, jos on perillä yhden yön pidempään, laskee hinta 558 euroon. Junan tasolle siis. Lisäksi, näihin hintoihin tulee päälle vielä meno Helsingistä kohdekaupunkiin. Se on edullisinta matkustaa bussilla, Kyseisille matkustuspäiville lippuja löytyy Onnibussilta 1-7 euroa per henkilö per suunta.
1h 15 min + odottelut, 558-1247 €
Linja-auto
Kun tuo bussiyhteys vaikuttaa noin edulliselta, lähestulkoon ilmaiselta, voisikohan sillä kulkea sitten koko matkan? Yhteyttä perille asti ei näemmä ole, mutta reilun sadan kilometrin päähän kyllä. Matka sinne kestää 7,5 tuntia ja meno-paluu meidän perheeltä tekisi sata euroa. Lopun matkaa voisi päästä tuohon perilläoloaikaan ainoastaan omalla autolla eli meidän täytyisi pyytää mummi hakemaan. Koiralle pitäisi kylläkin etsiä hoitaja, sillä Onnibusseihin ei ole lupa viedä lemmikkejä. Edullista kyllä ja suht vaivatonta, kun ei ole vaihtojakaan, mutta kuinka kummassa 3-vuotias viihtyisi noin pitkän ajan paikallaan, kun reilu pari tuntia viime syksynä meinasi käydä mahdottomaksi sekin? Minä en keksi. Luovutan.
7h 30 min + 1,5 h, 100 €
Oma auto
Vaan onhan meillä oma auto! Se epäekologinen, tilastollisesti turvattomin ja kuljettajalta paljon jaksamista vaativa vaihtoehto. Hyviä puoliakin löytyy, kun mukaan saa ottaa itse valitsemansa määrän tavaraa, sen koirankin. Pysähdellä voi oman maun mukaan, eli aiemman kokemuksen perusteella pari kertaa tuolla välillä. Jos on reilusti aikaa, voi matkaa jakaa osiin ja yöpyä ystävien luona tai hotellissa, miksei vaikka kylpylässäkin. Mutta jos puhutaan kertahurautuksesta niin hyviä istumalihaksiahan se vaatii.
Jos lasketaan kustannuksiksi vain polttoaine, tässä tapauksessa diesel, maksaa se tämän päivän keskihinnalla pyöreästi 85 €. Todellisuudessahan lisähintaa tulee vielä huoltisruokailuista sekä mahdollisesta yöpymisestä. Ihan varteenotettava valinta, mutta oma jaksaminen näillä viikoilla kyllä huolettaa.
9 h, 85 €
Polkupyörä
Tämähän olisi ilmainen! Kestoa ei uskalla arvata kukaan. Ikuisuus?
Lopputulos
Ehkä me jäädään nyt kuitenkin ihan vaan kotiin.
torstai 18. helmikuuta 2016
Tässä nyt ainakaan mitään blogeja jouda...
Minun ei todellakaan pitänyt aloittaa mitään blogia tällaiseen maailmanaikaan, kun on muutenkin jo aika kortilla ja voimat käymässä arvatenkin pian rajallisiksi. Mutta sitten muistin, että ainahan on se vaara, että tämä antaa enemmän kuin ottaa. Tuo iloa ja oivalluksia, ehkä jopa uusia tuttavuuksia - ja helpottaa ainakin pään sisällä risteilevien ajatusten kulkua, kun niitä voi ohjata tänne.
Joten, tässä sitä nyt ollaan! Tukevasti raskaana 29. viikolla, 3 ½-vuotiaan lapsen äitinä, aviopuolisona, aikuisopiskelijana ja yrittäjänä. Olen bloggaillut jonkin verran menneinä vuosina, itse asiassa jo noin kymmenen vuoden ajan. Tämän blogin haluan pitää kuitenkin noista tuotoksista täysin irrallaan, joten nyt lähdetään ihan puhtaalta pöydältä.
Me olemme suht tavallisia, hyvin keskivertoja monessakin suhteessa. On omakotitalo, kesämökki, koira, tänä vuonna viimein farmariautokin. Ja tiedättekö mitä - tavallinen on juuri hyvä! Se ei suinkaan ole synonyymi tylsälle, hajuttomalle ja mauttomalle tai yllätyksettömälle. Tavallisuus ei ole myöskään se ainoa oikea tie kaikille, mutta itse mielelläni moista titteliä nyt kantaisin.
Ajattelin kirjoitella teille jokapäiväisten perhejuttujen ohella hieman tulevan lapsemme huulihalkiosta ja mahdollisesti vielä laajemmista epämuodostumista, joista saamme selvyyden vasta syntymän jälkeen. Lähinnä odotettavissa voi olla lisäksi suulakihalkio. Oli miten oli, vamma vie meidät aikanaan sairaalakäynneille ja leikkaukseen toiseen kaupunkiin. Loput selviää tosiaan tarkemmin vasta sitten ajan kanssa. Onneksi kyse on kuitenkin korjattavissa olevasta asiasta, joten emme anna sille sen suurempaa roolia kuin tilanne kulloinkin vaatii.
Oikein lämpimästi tervetuloa seuraamaan meidän matkaa! Ilahdun suuresti, jos sinne ruudun toiselle puolelle ilmestyy joku. Saa moikata kommentoimalla, mutta ei oo pakko hei :)
Joten, tässä sitä nyt ollaan! Tukevasti raskaana 29. viikolla, 3 ½-vuotiaan lapsen äitinä, aviopuolisona, aikuisopiskelijana ja yrittäjänä. Olen bloggaillut jonkin verran menneinä vuosina, itse asiassa jo noin kymmenen vuoden ajan. Tämän blogin haluan pitää kuitenkin noista tuotoksista täysin irrallaan, joten nyt lähdetään ihan puhtaalta pöydältä.
Ajattelin kirjoitella teille jokapäiväisten perhejuttujen ohella hieman tulevan lapsemme huulihalkiosta ja mahdollisesti vielä laajemmista epämuodostumista, joista saamme selvyyden vasta syntymän jälkeen. Lähinnä odotettavissa voi olla lisäksi suulakihalkio. Oli miten oli, vamma vie meidät aikanaan sairaalakäynneille ja leikkaukseen toiseen kaupunkiin. Loput selviää tosiaan tarkemmin vasta sitten ajan kanssa. Onneksi kyse on kuitenkin korjattavissa olevasta asiasta, joten emme anna sille sen suurempaa roolia kuin tilanne kulloinkin vaatii.
Oikein lämpimästi tervetuloa seuraamaan meidän matkaa! Ilahdun suuresti, jos sinne ruudun toiselle puolelle ilmestyy joku. Saa moikata kommentoimalla, mutta ei oo pakko hei :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)